Aikuisenakin oppii – kotialouskursseilta taitoja ja eväitä arkeen

          Aikuisoppijat keittiössä – täsmäkursseja ja taitojen hiomista

Kotitaloustaitojen oppiminen ei pääty peruskouluun. Ruuanlaitto harrastuksena on yhä suositumpaa ja monet haluavat kehittää taitojaan aktiivisesti myös aikuisena. Tähän haasteeseen työväen- ja kansalaisopistot vastaavat. Osa opiskelee yhden illan verran, toiset jäävät koukkuun ja käyvät monilla kursseilla. Kolmas valitsee pitkäjänteistä opetusta koko vuodeksi.

                   Minna Vierikko pitää haasteista

Minna Vierikko aloitti työväenopiston kotitalouskursseilla käymisen vaimonsa innoittamana. Ensimmäisestä kurssista, aiheena Thaimaan ruokakulttuuri, on nyt kaksi vuotta ja ruoanlaitosta sekä ruokakursseista on tullut pariskunnalle yhteinen harrastus.

Tänä keväänä Minna on myös osallistunut kursseille yksin ja kurssikertojakin kertynyt keväälle yli kymmenen. Pääasiassa kurssit ovat olleet yhden illan kestäviä, mutta mukaan on mahtunut muuan muassa voileipäkakku-kurssi, joka järjestettiin kahtena peräkkäisen iltana.

Minna kuvailee aiempaa ruoanlaittokokemustaan: ”Laitoin ihan perusruokaa ja kotiruokaa”. Hän sanoo kotona oppineensa perustaidot ja kokemusta ruoanvalmistuksesta suuremmille joukoille on tullut ainejärjestö- ja osakuntatoiminnassa. Minna muistelee olleensa aiemmin ehkä hieman arempi kokeilemaan uusia ohjeita ja luottaneensa vähemmän omiin taitoihinsa.

Ruokakursseille osallistuminen on tuonut mukanaan varmuutta omaan työskentelyyn. Samoin töiden suunnittelussa hän kokee kehittyneensä. Maustaminen ja ohjeiden varioiminen sujuu nyt helpommin, ja luovuuttakin uskaltaa ruoanvalmistuksessa käyttää enemmän. Kurssit ovat myös lisänneet elintarviketietämystä sekä tuoneet uutta tietoa ruoanvalmistusmenetelmistä. Minna kokee kehittyneensä mielettömästi näiden kahden vuoden aikana, ja ruoanlaitosta on tullut mukavampaa itseluottamuksen ja varmuuden kasvettua.

Ruuanlaittotaidoista iloa ystäville

Ruoanlaitto onkin pariskunnalle mielekästä yhteistä tekemistä. Ruoanvalmistustaidot eivät suinkaan jää vain kursseilla harjoitettaviksi, sillä kotona kokataan usein ja ystäviä pyydetään illallisille. Kursseilta saadut ohjeet pelastavat usein myös tutulta arkipäivän kysymykseltä, että mitä sitä oikein tänään syödään? Jo kokeiltuja ohjeita on helppo ottaa kotonakin käyttöön ja reseptiarkisto alkaakin olla kattava – ohjeita löytyy joka tilanteeseen. Minna kertoo, että monesti käy niin, että valmistaessa ruokaa kurssiohjeista tulee mieleen jokin opettajan kertoma vinkki, joka puolestaan helpottaa työvaiheen suorittamista.

Parasta antia kursseista monelle ovatkin ne myöhemmin kotona tulleet onnistumisen kokemukset ruoanvalmistuksesta. Käymistään kursseista Minna mainitsee pasta- ja makkarakurssit sellaisina, joissa tuli opittua jokin ihan erityinen taito. Pastakurssin jälkeen kotiin hankittiin pastakone ja se on jo ollut monta kertaa käytössä.

Lyhytkursseilla täsmätaitoja

Minnan mielestä lyhyet kurssit antavat hyvän mahdollisuuden taitojen oppimiseen ja kehittymiseen. Hän valitseekin usein valmistettavista ruoista sellaisia, joissa voi haastaa itseään ja oppia jotakin uutta. Minna tuo esille, että kursseilla on turvallista kokeilla uutta, sillä paikalla on opettaja, jolta voi kysyä epävarmuuden hetkellä. Parasta antia kursseilla onkin juuri se, että pääsee kokeilemaan erilaisia ohjeita, maistelemaan valmistettuja annoksia sekä jakamaan kokemuksia muiden kurssilaisten kanssa. Oppimista edistää myös se, että monesti kurssin alussa saa aiheesta teoriatietoa ja erityisen tärkeänä Minna pitää palautekeskustelua, jota käydään ruokailun aikana.

Minnalle lyhytkurssit sopivat myös siksi, että yksi ilta on helpompi saada kalenteriin sovitettua ja siihen myös sitoutuu eri tavalla. Tämän innokkaan kokkaajaan listalla on vielä taitoja, joita hän haluaa harjaannuttaa. Kalankäsittelyyn Minna toivoisi saavansa lisää oppia, samoin hiivataikinoiden teko tuntuu hieman vaivalloiselta. Veitsenkäsittely vaatii vielä harjoittelua ja kotona on tarkoitus jatkaa ateriakokonaisuuksien suunnittelua. Lopuksi Minna naurahtaa ja toteaa, että “Meillä minä harrastan ruokakursseja ja vaimo harrastaa ruoanlaittoa”. Yhteiset ruokakurssit jatkuvat siis tulevaisuudessakin ja Minna odottaa innolla syksyn kurssiesitettä. Saa nähdä meneekö kevään kymmenen kurssin ennätys rikki!

                  Elina Marttinen hioo ruuanvalmistuksen perustaitoja

Hyväksi kotikokiksi -kurssin ensimmäisen osan suoritti 12 opiskelijaa ja kevään jatko-kurssilla on mukana edelleen 10 opiskelijaa. Elina Marttinen on yksi heistä.

Elina pyysi lahjaksi ruuanlaiton kurssia, kun kotona kuitenkin tekee joka päivä ruokaa.  Kurssin annista hyötyykin koko perhe: 1- ja 3-vuotiaat lapset sekä mies. Elina halusi nimenomaan pitkälle kurssille, jotta opettajalta voisi kysyä myös viikon aikana eteen tulleista asioista.  Pitkällä kurssilla oppia ruuasta tulisi pintaa syvemmältä.

Ennen kurssia Elinan pastakastike syntyi pussista ja makaronilaatikko samalla reseptillä. Pelko epäonnistumisesta rajoitti valmistettavien ruokien määrää ja eineksiä kului.  Tavoitteekseen Elina asetti ennen kurssia ottaa opitut taidot heti käyttöön omassa arjessaan. Harjoittelusta kotona onkin selvästi ollut hyötyä.  Pitkän kurssin aikana voi tietoisesti harjoittelemalla oppia erilaisia ruuanlaiton taitoja, samalla kun kuitenkin tekee kotona ruokaa. ”Taidon oppii käytännössä, kun itse tekee ja kertaa” – toteaa Elina. Harjoittelun myötä rohkeus soveltaa kasvaa.

Nyt kurssin lopussa Elina osaa ja uskaltaa myös kokeilla rohkeammin vaikkapa erilaisia mausteita. Kaupasta voi ostaa isoäidin ”aitoja” raaka-aineita ja eineshyllyn voi vaikka unohtaa, kun pinaattiletut syntyvät kotona vähemmällä suolalla ja lisäaineettomasti. Tiedon ja taidon kasvaessa myös ruuan arvostus on kasvanut.

Taidon oppiminen vie mukanaan

Syksyllä Elina innostui kokonaisen kalan käsittelystä, mutta ”Kokonaisen broilerin käsittelyyn voisi tulla hakemaan lisäoppia, ja aina on jotain mitä voisi oppia tekemään paremmin” Elina lisää. Samoin suklaan käsittely ja monimutkaisemmat jälkiruuat kiinnostaisivat jatkossa. 

Elinan mielestä on tärkeää, että aikuisenakin pääsee oppimaan ja asioita myös oppii, kun opetetaan. Kirjasta lukemalla ei hyväksi kotikokiksi niin vain tullakaan. Elina on yllättynyt kurssilaisten sitoutumisesta: Kiireisillä aikuisilla on halua myös pitkäjänteiseen oppimiseen. Hienoa on myös se, että kurssit ovat tarkoitettu kaikille aikuisille. Kuka tahansa voi tulla kursseille hakemaan inspiraatiota arkeen. Ruuanvalmistuskurssilla tapaa uusia ihmisiä ja mikäs onkaan sen parempi tapa kuin ruokapöydän ääressä, yhdessä tehtyjä ruokia maistellessa. Elina kannustaa kotikokkeja: ”Olisi hauska, että ihmiset uskaltaisivat haastaa itseään kehittämään omia taitojaan!”

Helsingin työväenopiston kotitalousopetus vuonna 2010

·         4800 opiskelijaa suoritti jonkun kotitalouden kurssin

·         413 kurssia tai luentoja

·         yhteensä 4300 oppituntia 

·         Kursseja on kolme eri taitotasoa.

·         Kurssien pituus vaihtelee yhdestä illasta pidempiin, myös koko vuoden mittainen Hyväksi kotikokiksi -kokonaisuus.

·         Aiheet vaihtelevat keralalaisesta keittiöstä kalankäsittelyyn ja kuppikakkuihin.

Minna Rautio-Pakaste ja Riina Pykäri

Tämä juttu on julkaistu Kotitalousopettaja lehden numerossa 3/2011 

Ruoka tekee juhlan

Pääsiäisjuhlaan liittyy tietysti ruoka. Perinteisin suomalainen pääsiäisen ajan ruoka on mämmi. Satakuntalaisen keittokirjan (SKS, 1992) mukaan mämmin teko aloitettiin kiirastorstaina imellyttämällä maltaita ja ruisjauhoja. Uunissa tai padassa hitaasti kypsennetty imelletty seos jäähdytettiin ja sitä tarjottiin pitkänä perjantaina. Pääsiäisen juhlapöytään on perinteisesti kuulunut lammas ja keitetyt munat. Broileri oli pitkään pääsiäislammasta suositumpi, mutta viime aikoina lammas (tai karitsa) on taas päässyt juhla-aterian pääraaka-aineeksi.

Koristellut pääsiäismunat symboloivat uutta alkua. Meille munien koristelu on levinnyt idästä, ortodoksisesta pääsiäisperinteestä. Sieltä on tullut myös pasha ja pääsiäispulla kulitsa, jota leivottiin niin paljon, että sitä riitti koko talon väelle koko pääsiäisen ajaksi.

Oikean pashan raaka-aineiden pitää olla rasvaisia: smetanaa ja rasvaista rahkaa sekä voita. Rasvaista rahkaa voi löytää Itäkeskuksen Kalinkasta tai Eestikaupoista.

Hapanmaitotuotteet sopivat edelleenkin pääsiäisen jälkiruokiin. Jos pashamuotti ei kuulu nykykodin varustuksiin, voi sekoittamalla erilaisia hapanmaitotuotteita kehittää oman hyydytetyn kakun. Tässä pakastealtaan arvokas herkku eli tyrni pääsee komistamaan keväistä juhlapöytää.

Tyrnikakku

150 g digestivekeksejä

90 g sulatettua voita

Täyte:

3 liivatetta

2 pientä luomumunaa

1 dl sokeria

1 dl tyrnimehua

1,5 dl vaniljajogurttia

200 g tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

Kiille:

5 liivatetta

1,5 dl tyrnimehua

1,5 dl sokeria

1,5 dl vettä

Aloita tyrnimehun keittämisellä: Kiehauta n. 3 dl pakastettuja tyrnejä ja purista mehun siivilän läpi. Tyrnin siemenet ja kuoret leivoin leiväksi. Voit myös tuorepuristaa mehun sulaneista marjoista.

                   

Pohjaa varten sulata rasva ja murskaa keksit nuijalla tai monitoimikoneella. Sekoita sulatettu rasva murujen joukkoon. Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vuoan reunat voi myös öljytä, jos leivinpaperisuikaleet reunoilla tuntuvat hankalilta.

Laita 3 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi eri astiassa, puhtaalla vatkaimella. Kiehauta noin puoli desiä tyrnimehua ja liota sen joukkoon puristetut liivatteet. Jäähdytä seosta hiukan lisäämällä noin puoli desiä kylmää tyrnimehua. Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon tuorejuusto, jogurtti, kermavaahto ja kädenlämpöinen tai viileämpi tyrniliivatemehu. Levitä täyte muruseoksen päälle vuokaan. Nosta kylmään hyytymään.

Kun torttu on hyytynyt (noin tunnin - kahden päästä), valmista kiille: Laita 5 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kiehauta tyrnimehu ja sokeri.  Purista joukkoon liivatelehdet ja jäähdytä seosta kylmällä vedellä. Tarkista makeus. Kun seos on jäähtynyt, muttei vielä kokonaan hyytynyt, kaada se varovasti hyytelökakun päälle. Varo tekemästä reikiä. Hyydytä vielä noin tunti. Koristele lopuksi tyrnimarjoilla tai hedelmillä.

Iloisia kevään juhlia!

Toivottaa 

Riina 

Terveisiä Kemialliset ilmiöt ruoanvalmistuksessa -kurssilta!

Helmi-maaliskuun taitteessa Opistotalon opetuskeittiössä perehdyttiin ruoanvalmistukseen pintaa syvemmältä: padat ja kattilat valjastettiin kemiallisten ilmiöiden tutkimiseen! Kyseessä oli siis Kemialliset ilmiöt ruoanvalmistuksessa -kurssi. Kurssin tavoitteena oli perehtyä, mitä raaka-aineissa tapahtuu kemiallisesti ruoanvalmistuksen aikana ja ymmärtää sitä kautta ruoanvalmistuksen onnistumisia ja epäonnistumisia.

Tapasimme innostuneiden kurssilaisten kanssa kolme kertaa. Joka kerralla aiheena oli jokin ruoanvalmistuksen osa-alue, johon liittyviä ”kokeita” teimme. Aiheena olivat emulsiot ja vaahdot, tärkkelys ja kohotusaineet sekä proteiinit ja hyytelöt. Tässä postauksessa löytyy kuvauksia ensimmäisen opetuskerran kokeista ja toisella kerralla tehdystä sitkopallo-kokeesta.

Valkuaisvaahdot koetuksessa

Ensimmäisellä opetuskerralla olimme kiinnostuneet mm. vaahdon muodostumisen kemiasta.  Yksi työpari pääsi testailemaan valkuaisvaahdon muodostumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Työpari teki seitsemän satsia valkuaisvaahtoa, jokaisessa annoksessa oli yksi kananmunanvalkuainen. Verrokkina testissä oli valkuaisvaahto, johon ei lisätty mitään ainetta. Kuuteen muuhun testierään lisättiin erilaisia ”lisäaineita”, joiden oletettiin helpottavan tai hankaloittavan vaahdon muodostusta ja/tai pysyvyyttä. Vatkatut vaahdot asetettiin kertakäyttöpikareista askarreltuihin suppiloihin ja puolen tunnin päästä tutkailtiin, miten paljon nestettä on erottunut vaahdosta ja valunut.

Testierä, johon oli lisätty keltuaista 2 ml, ei pysynyt laisinkaan suppilossa ja valui kokonaisena ulos. Tämä vahvistaa neuvoa siitä, että vatkattavaan valkuaiseen ei saa tipahtaa lainkaan keltuaista. Keltuaisen rasvapitoisuutta pidetään syynä vaahdon muodostumisen heikkenemiseen, mutta kokeessa testierässä, johon lisättiin 2 ml öljyä, ei vaahdonmuodostuminen häiriintynyt lainkaan niin pahasti.

Parhaiten pysyi vaahto, johon ei ollut lisätty mitään aineita. Vaahdot joihin oli lisätty suolaa ja sokeria, erottuivat enemmän, samoin testierä, johon oli lisätty 10 ml kylmää vettä. Vesilisäys-vaahtoerästä ei kuitenkaan erottunut merkitsevästi enemmän vettä. Pohdimme proteiinien vedensidontakykyä. Suola ja sokeri sitovat myös vettä. Pohdimme, että sokerin sitoma vesi ei ole samaan aikaan proteiinien sitomaa. Tällöin ehkä vesi erottuu helpommin, koska se ei ole proteiinien kahlitsemana vaahdossa. Vaahdon pysyvyys siis kärsii. Vaahdon tilavuus kasvoi vesilisäyksellä hieman, mutta vesi ei erottunut tuolloinkaan merkitsevästi enemmän.

Työn helppoudessa ei sähkövatkaimella tehtynä ollut suuria eroja, paitsi testierässä, johon lisättiin keltuaista. Näiden tulosten perusteella tärkeintä on, että keltuaisten erottelu onnistuu. Jos kulhon pohjalla on tilkka vettä, vaahdonmuodostus ei siitä esty. Suola-, sokeri- ja etikkalisillä ei testissämme ollut merkittävää vaikutusta.

Kermavaahtoa ja majoneesia

Majoneesi-testeissä erityiseksi suosikiksemme nousi sauvasekoittimella tehtävä majoneesi, joka oli rakenteeltaan pehmeää ja kastikemaista muihin, tujakoihin majoneeseihin verrattuna. Sauvis-majoneesin makukin miellytti. Työn helppous oli huomattava muihin, perinteisellä menetelmällä tehtyihin majoneeseihin verrattuna. Sauvasekoittimen sekoitusteho on niin kova, että rasvan emulgoituminen sitruunamehuun onnistuu helposti. Sekoitustekniikka ylipäätänsä on tärkeää majoneesin valmistuksessa: jos sekoitus ei ole tarpeeksi voimakasta, rasva ei jakaudu tarpeeksi pieniksi pisaroiksi vaan alkaa kertyä yhteen ja lopputulos juoksettuu.

Eri öljyistä valmistetut majoneesit saivat maistelijoiden suut muikeiksi. Voimakkaita makuja syntyi mm. seesami- ja oliiviöljystä. Seesamimajoneesi ihastutti joitakin maistelijoita, mutta osa piti sitä liian voimakkaana. Oliiviöljymajoneesia pidettiin kautta linjan kitkeränä. Öljyä vaihtelemalla voidaan kuitenkin vaikuttaa majoneesin rasvahappokoostumukseen. Alla näkyy majoneesiryhmän aikaansaannosta rivissä, etualalla kermanvaahdotuskokeen tulokset. Vatkasimme kermaa myös voiksi.

Taikinanpesua

Toisella kerralla innostuimme sitkoproteiinikokeiluista. Yksi työpareista pääsi tekemään erilaisista jauholaaduista ja vedestä taikinapalleroita, joilla tutkittiin sitkonmuodostusta eri viljan osista ja viljalajeista valmistetuista jauhoista. Vaivatuista taikinapalleroista pestiin juoksevan veden alla tärkkelys mahdollisimman hyvin pois, jolloin jäljelle jää proteiinista muodostunut sitkoverkko. Jäljelle jääneet sitkopallerot paistettiin vielä 200 asteisessa uunissa, jolloin sitkorakennetta oli helpompi tutkia. Alla näkyy kuva valmiista, paistetuista sitkopalleroista ja taulukko, josta näkyy testauksessa olleet jauholaadut sekä kokeessa tehdyt havainnot.

Jauholaatu	Paino	Havainnot rakenteesta
1. Ydinvehnäjauho	15 g	Sitkoverkko näkyi taikinaa pestessä. Paistetussa taikinapallerossa näkyi sitkorakenne. Tärkkelystä olisi pitänyt pestä pois vielä enemmän.
2. Hiivaleipäjauho	26 g	Sitkoverkko yhtä selkeä kuin ydinvehnäjauhossa. Myös tätä olisi pitänyt pestä enemmän.
3. Grahamjauho	14 g	Sitkoverkkoa näkyi pesussa, mutta oli heikompi kuin edellisissä. Sitkoverkkoon oli takertunut paljon kuitua, joka oli vaikea pestä pois.
4. Ruisjauho	15 g	Sitkoverkkoa ei havaittavissa. Pesu hankalaa. Lopulta jäi kova, rukiinen kikkare. Tiivis rakenne, kivikova.
5. Gluteeniton jauho	30 g	Muodostui ”kumimainen” pallero, joka pestessä oli limainen ja helposti hajoava. Pesu ei onnistunut, paistettiin koko pallero. Paistettu pallero tiivis, vaahtomuovimainen.

Jäljelle jääneen sitkon painosta oli tarkoitus päätellä sitkon määrää, mutta pesu osoittautui vaikeaksi

ja painot eivät ole vertailukelpoisia. Pesun jälkeen siis jäljelle ei jäänyt pelkkää proteiiniverkostoa, jonka painosta olisimme olleet kiinnostuneita, vaan taikinanpalaan jäi myös esim. tärkkelystä ja kuitua. 

Havaintojen perusteella parhaat sitkonmuodostusominaisuudet ovat vehnäjauhoissa ja hiivaleipäjauhoissa, joissa ei ollut paljon eroa koe-sitkoissamme. Grahamjauhosta löytyi sitkoa, mutta vähemmän. Grahamjauho on kuitenkin tehty vehnästä, jonka gluteenista sitko muodostuu. Toisin taas kävi ruisjauhosta, jossa ei sitkoa pitäisikään muodostua. Koekappaleessamme sitkoa ei näkynytkään missään vaiheessa. Gluteeniton jauhoseos käyttäytyi aivan omalla tavallaan, joka meidän päätelmissämme kertoo gluteenittoman jauhon täysin erilaisesta koostumuksesta verrattuna muihin testaamiimme jauhoihin.

Kurssin päätteeksi

Kurssin kolme opetuskertaa olivat opettavaisia meille kaikille, niin opettajalle kuin osallistujille. Tunnelma oli mukavan keskusteleva ja yhdessä pohdimme kokeiden taustalla vaikuttavia ilmiöitä. Koeasetelmat eivät toki toteutuneet kuten laboratoriossa ja virhelähteitä oli monia. Mutta sellaistahan se ruoanlaitto kotikeittiössäkin on, monet tekijät vaikuttavat toisiinsa.

Riikka Kaila

Herkullista lukemista

Kevään ruokakirjavinkki

Jean Anthelme Brillat-Savarin (1755-1826) oli todellinen renessanssi-ihminen ja historian tunnetuimpia herkkusuita. Teoksessaan "Maun fysiologia" vuodelta 1825 hän kiteyttää ruoan merkityksen unohtumattomalla tavalla seuraavin ajatelmin.

1. Maailmankaikkeus ei olisi mitään ilman elämää ja kaikki elollinen tarvitsee ravintoa.
2. Eläimet ravitsevat itseään; ihminen syö; vain sivistynyt osaa aterioida.
3. Kansakuntien kohtalo riippuu niiden tavasta ruokailla.
4. Kerro minulle mitä syöt, minä sanon kuka olet.
5. Jotta ihminen söisi elääkseen, Luoja on antanut hänelle houkuttimeksi ruokahalun, palkinnoksi mielihyvän.
6. Herkkusuisuus on osoitus arvostelukyvystä, jonka avulla ihminen asettaa miellyttävältä maistuvan ravinnon sellaisen edelle, jolta tämä ominaisuus puuttuu.
7. Ruokapöydän ilot kuuluvat niin köyhille kuin rikkaille, kaikille ikäluokille ja kaikille kansoille vuoden kaikkina päivinä, ne voidaan yhdistää kaikkiin muihin nautintoihin ja ne jäävät viimeisinä lohduttamaan näiden ehtyessä.
8. Ruokapöytä on ainoa paikka, jossa ensimmäinen tunti ei milloinkaan käy pitkäksi.
9. Uuden ruokalajin keksiminen tuottaa ihmiskunnalle suuremman onnen kuin uuden tähden löytäminen.
10. Ylensyöjät ja juopot eivät osaa syödä eivätkä juoda.
11. Ruokalajien järjestys on tukevista keveisiin.
12. Juomien järjestys on miedoista väkeviin ja tuoksuviin.
13. On erehdys luulla, ettei viiniä pitäisi vaihtaa, kieli näet turtuu ja kolmannen lasillisen jälkeen paraskin viini tuntuu mauttomalta.
14. Jälkiruoka ilman juustoa on kuin silmäpuoli kaunotar.
15. Kokiksi tullaan, mutta paistinkääntäjäksi synnytään.
16. Kokin tärkein hyve on täsmällisyys: koskekoon tämä myös vieraita.
17. Myöhästelijän odottaminen liian kauan on epäkohteliasta jokaista läsnäolijaa kohtaan.
18. Joka ottaa ystävän vastaan pitämättä henkilökohtaisesti huolta hänelle tarjoiltavasta ateriasta, ei ansaitse ystäväänsä.
19. Talon emännän on huolehdittava siitä, että kahvi on moitteetonta, isännän katsottava, että ruokajuomat ovat ensiluokkaiset.
20. Vieraan kutsuminen merkitsee vastuuta hänen tyytyväisyydestään koko sen ajan, kun hän viipyy kattosi alla.

Opettajaa mukaillen: ”Tämän kirjan lukeminen tuottaa ihmiselle suuremman onnen kuin uuden tähden löytäminen. Maukkaita lukuhetkiä.

Jouko Sirenius

Blinikurssin satoa

Erilaiset blinit ja ohukaiset valmistuivat 8.2. ja ystävänpäivänä 14.2. Stoan opetuskeittiössä. Voin määrässä ei säästelty, kun blinipannut kuumenivat osaavissa käsissä. Jotta blineihin saatiin sopiva väri, paistoimme blinit kirkastetulla voilla, joka valmistetaan seuraavasti:

Sulata voi kattilassa hiljalleen. Voin proteiini, sakka, painuu pohjaan. Kuori pinnalle muodostuva vaahto. Kaada kirkas voi varovasti toiseen astiaan ja heitä pohjalle jäänyt sakka pois tai käytä vaikka sämpylätaikinassa. Kirkastettu voi säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja pakastimessa kolmisen kuukautta. Kun proteiini on poistettu, kirkastettu voi ei ruskistu eikä pala kuumennettaessa tavallisen voin tapaan. Kirkastettua voita kannattaa käyttää etenkin, kun paistoaika on pitkä tai paistolämpötila korkea. Kirkastetussa voissa säilyy voin hyvä maku ja sillä paistettaessa saadaan kaunis paistopinta.

Blinitaikinaa voi terästää halutessaan vaikka lorauksella kirkasta viinaa, kuten Eva Mannerheim Sparre suositteli keittokirjassaan jo vuonna 1935. Hiiva parantaa sekä makua, että saa blinit kohoamaan kauniisti pannulla. Tattarijauhoja on alun perin lisätty taikinaan, kun kallista vehnäjauhoa ei ole haluttu tuhlata. Tattari antaa blinille sen ominaisen maun ja tuo taikinan rakenteeseen rapeutta. Useissa bliniohjeissa taikinaa kehotetaan seisottamaan yön yli. Kurssilla kuitenkin teimme ns. pikablinejä ja taikinaa kohotettiin vain noin tunti. Tässä yksi illan takuuvarmoista bliniohjeista:

Pikablinit (n. 15-20 kpl)

20 g               hiivaa

5 dl                haaleata maitoa

3 dl                tattarijauhoa

2 dl                vehnäjauhoja

1 tlk               kermaviiliä

2                    munankeltuaista

2                    munanvalkuaista

ripaus             suolaa

Paistamiseen: voita

Lisukkeeksi: mätiä, smetanaa ja hienonnettua sipulia

1.      Sekoita hiiva maitoon. Lisää jauhot, kermaviili, keltuainen ja suola. Sekoita tasaiseksi.

2.      Anna taikinan nousta noin 30-50 minuuttia.

3.      Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan ennen paistamista.

4.      Paista ohukaiset voidellussa ohukais- tai blinipannussa.

5.      Tarjoile blinien kanssa mätiä, smetanaa ja hienonnettua sipulia.

Alkuperäiset venäläiset blinit ovat ohuita, meidän ohukaisiamme muistuttavia lettuja. Paremmin tuntemamme länsimaalaiset blinit ovat paksuja, muhkeita herkkupaloja. Blinien paistaminen alkaa pannun kuumentamisella. Pannu saa olla melko kuuma. Valurautapannu kuitenkin kuumenee helposti liiankin kuumaksi, joten lieden oikea lämpötila löytyy usein vasta muutaman paistetun blinin jälkeen. Kirkastettua voita lisätään 1/4 desiä. Blinitaikinaa laitetaan blinipannulle noin desin verran. Blinin kääntämisen jälkeen rasvaa kannattaa lisätä vasta, kun blininpinta on ”paistettu kiinni”, jotta lopputulos ei olisi liian rasvainen. Blinien paistaminen on aikaa vievää ja hieman käryistäkin puuhaa, mutta palkitsee tekijänsä täyteläisellä makuelämyksellä.

Blinin kanssa tarjottavaksi sopivat perinteisten mädin, sipulin ja smetanan kanssa esimerkiksi suolasienisalaatti, graavikala, vorschmack, sillivoi tai savulohitahna. Makeat blinit voidaan tarjoilla vaikkapa sukaatilla tai kuivatuilla hedelmillä maustetun tuorejuuston tai valkosuklaavaahdon kera.

Tiina Lehtonen

Timjamia kolmella tapaa

Alla kuivattuna, turveruukussa ja oikealla luomu timjamia, joka on kasvimaalla kasvanut kovavartiseksi ja varsin aromikkaaksi.

Luomutimjamin ja ruukkutimjamin ulkonäön ja tuoksun erot tuottivat tunnistusvaikeuksia. Onneksi kurssilaisten asiantuntemus auttoi tunnistutehtävässä.

Riina Pykäri

Ekologista ruokaa ja teknisiä sovelluksia

Innostuin preziztä nähtyäni syksyllä Helsingin työväenopistolla Anne te Velde-Luoman luennon Elämä yksinkertaisemmaksi - ajatuksia tavarakaaoksen kesytykseen. Annen esitys rakentui kuvaavasti aluksi kaaoksenomaisesti, kun otsikot ja ja kuvat leijuivat ikään kuin nettiavaruudessa. Esitys muotoitui  kuitenkin lopulta ihan järkevään muotoon.

Anne te Velde-Luoman syksyllä ilmestynyt kirja tavaroiden ja elämänkin organisoimiseksi.


Paitsi kaaoksen järjestelylle, ylipäätään esityksien rakentamiseksi prezi-ohjelman tarjoaakin kiinnostavan vaihtoehdon niin tutuille powerpointeille. Päätin kokeilla miten ohjelma toimii http://prezi.com/ ja väänsin testiksi pienen johdannon Härkäpapua ja spelttiä -kurssilleni Preziä hyödyntäen. Huomenna nähdään miten opiskelijat kokevat esityksen ja miten esitys toimii käytännössä.
härkäpapua ja spelttiä prezi-esitys

Härkäpapua ja spelttiä -kurssi on muunnos aiemmas Härkäpapua sarvista -kurssista, jonka idea tuli samannimisestä kirjasta. Huomista kurssia varten olen etsinyt mukaan speltti-reseptejä eikä kaikki härkäpapureseptitkään ole Somersalon, Mattilan, Tuomiston ja Haimin mainiosta ja vielä paremmaksi viime vuonna päivitetystä teoksesta.


Toivottavasti härkäpavusta saisi moni sellaisen otteen, että sillä voitaisiin korvata edes osa eläinproteiinista. Suomalaista härkäpapua ekologisempaa proteiinin lähdettä kun on vaikea kuvitella. Speltti sopi liitettäväksi kurssin aiheeseen hyvin, koska senkin proteiinipitoisuus on tavallista vehnää parempi ja viljely vaatii speltin paksun kuoren ansiosta vähemmän torjunta-aineita. Kurssi on vegaanisen kasvisruuan kurssi, joten sen ympäristövaikutus on monella tapaa pieni. Speltti ja kaupalliseen myyntiin tuotettu härkäpapu ovat useimmiten vielä luomua ja kuljetuksen päästöt jäävät esimerksiksi soijaan verrattuna hyvin pieniksi.

Riina Pykäri