Nimekästä ruokaa 2

 

Aloitetaan viikko muutamalla ruokalajilla ja nimillä niiden taustalla.

Lindströminpihvi
Lindströminpihvin innoittajaksi tarjoillaan useampaakin henkilöä, mutta suomalaisena haluan itse uskoa seuraavan tarinan todenperäisyyttä. Tsaarin armeijassa palvellut suomalainen luutnantti Henrik Lindström (1831-1902) istui iltaa ystäviensä kanssa Kalmarin Witt-hotellissa vuonna 1862 ja pyysi hovimestaria tuomaan jokaiselle pihvin raaputetusta paistista lisäkkeenä silputtua, paistettua sipulia, kuutioitua punajuurta, kaprista ja munankeltuainen. Nykyään vastaavaa annosta kutsuttaisiin tartarpihviksi. Joku seurueessa ei kuitenkaan halunnut syödä lihaa raakana ja lähetti annoksen keittiöön paistettavaksi. 

Loppu on historiaa.

                                

Carpaccio
Ruokalaji syntyi vuonna 1950 Harry´s barissa Venetsiassa. Ravintolan kanta-asiakkaisiin kuului kreivitär Amalia Nani Mocenigo, jota lääkäri oli kehoittanut syömään runsaasti raakaa lihaa. Harry´s barin omistaja Giuseppe Cipriani nimesi tarjoamansa annoksen venetsialaisen taidemaalarin Vittore Carpaccion (1460-1525) mukaan, jonka näyttely sattui juuri olemaan Venetsiassa. Carpaccio käytti tauluissaan voimakasta lihanpunaista väriä, josta Cipriano kaiketi sai ideansa ruoan nimeämiselle. Nykyään näkee valitettavan usein ruokalistoilla nimetyn Carpaccioksi ruokalajeja, joissa raaka-aineita on ainoastaan viipaloitu ohueksi, mutta niissä ei esiinny lainkaan punaista väriä.

                                      

Bellini
Proseccosta, valkopersikkapyreestä ja lorauksesta vadelma- tai kirsikkamehua valmistettava juomasekoitus syntyi samaisessa Harry´s barissa ja nimettiin taidemaalari Giovanni Bellinin (1430-1516) kunniaksi. Juoman keksimisajankohtaa ei ole merkitty tarkasti muistiin, mutta ainakin 1940-luvulla sitä on jo ollut tarjolla.

                                   

Itse Harry´s barillakin on kiehtova historia. Giuseppe Cipriani toimi Hotelli Europassa Venetsiassa baarimestarina ja ahkerana asiakkaanaan hänellä oli amerikkalainen nuori mies nimeltään Harry Pickering. Jossain vaiheessa Pickeringin käynnit harvenivat ja syykin selvisi. Hänen perheensä oli suivaantunut nuoren miehen vauhdikkaasta elämäntyylistä ja he olivat lopettaneet rahalähetyksensä Eurooppaan. Giuseppe Cipriani sääli nuorta miestä ja lainasi hänelle rahaa, jotta tämä pääsisi Amerikkaan. Kului pari vuotta ja kaikkien hämmästykseksi Harry palasi takaisin Venetsiaan. Hän maksoi velkansa korkojen kera ja Giuseppe ja Harry perustivat yhdessä pienen baarin, jonka he nimesivät Harry´s bariksi.

Maukasta viikon alkua!

Jouko