2. helmikuuta 2021

Nimekästä ruokaa 3

 Lisää merkkihenkilöitä ja herkkuruokia.


Crème Ninon
Tämä hieman juhlavampi hernekeitto syntyy tuoreista (tai pakastetuista) herneistä, sipulista, kanaliemestä, samppanjasta ja kermasta. Usein väitetään, että keitto on nimetty tunnetun 1600-luvun kirjailijan, mesenaatin ja kurtisaanin Ninon de Lenclos´n mukaan, mutta todellisuudessa ruokalaji on saanut nimensä ranskalaiselta keittiömestari Édouard Nignonilta (1865-1934). Nignon ehti palvella uransa aikana niin Venäjän Nikolai II:sta kuin Itävalta-Unkarin Frans Josefiakin. Häntä pidetään yhtenä modernin gastronomian tärkeimmistä kehittäjistä.

 


Tournedos Rossini
Naudan sisäfilepihvi, hanhenmaksan, tryffeliviipaleiden ja madeirakastikkeen kera on nimetty italialaisen säveltäjä Gioacchino Rossinin (1792-1868) mukaan. Suuri yleisö muistaa Rossinin etenkin Sevillan parturin säveltäjänä. Rossini oli kuuluisa herkkusuu ja hän kiteytti mm. seuraavilla sanoilla läheistä suhdettaan ruokapöydän iloihin: "Syödä, rakastaa, laulaa ja sulattaa ruoka ovat totisesti neljä näytöstä siinä koomisessa oopperassa, jota me kutsumme elämäksi ja joka haihtuu kuin samppanjapullon kuplat. Joka antaa niiden särkyä ilman, että on nauttinut niistä, on täydellinen typerys".

 


Savariini
on hiivataikinasta valmistettu rengasvuoassa leivottu kakku, joka kostutetaan rommilla aateloidulla sokeriliemellä ja tarjoillaan usein vaniljakastikkeen tai kermavaahdon sekä hedelmäsalaatin kera. Savariinin kehitti kuuluisa pariisilainen kondiittori Auguste Julien, jonka sanotaan saaneen kakun kostukeliemen ohjeen itse Brillat-Savarinilta.


Jean Anthelme Brillat-Savarin (1755-1826) oli todellinen renessanssi-ihminen, joka ehti värikkään elämänsä aikana toimia mm. juristina ja poliitikkona. Hän hankki laajat tiedot myös kemiasta, fysiikasta ja lääketieteestä, hallitsi useita kieliä ja oli hyvin perehtynyt ranskalaiseen kirjallisuuteen. Ranskan vallankumouksen melskeitä hän pakeni ensin Sveitsiin, sitten Hollantiin ja lopuksi Yhdysvaltoihin, jossa hän toimi tovin New Yorkin Park Theaterin ensiviulistina! Teoksessaan "Maun fysiologia" vuodelta 1825 hän kiteyttää ruoan merkityksen unohtumattomalla tavalla ja kirja onkin mielestäni pakollinen hankinta jokaiselle ruoasta vähänkin kiinnostuneelle.

Terveisin
Jouko

 

1. helmikuuta 2021

Nimekästä ruokaa 2

 

Aloitetaan viikko muutamalla ruokalajilla ja nimillä niiden taustalla.



Lindströminpihvi
Lindströminpihvin innoittajaksi tarjoillaan useampaakin henkilöä, mutta suomalaisena haluan itse uskoa seuraavan tarinan todenperäisyyttä. Tsaarin armeijassa palvellut suomalainen luutnantti Henrik Lindström (1831-1902) istui iltaa ystäviensä kanssa Kalmarin Witt-hotellissa vuonna 1862 ja pyysi hovimestaria tuomaan jokaiselle pihvin raaputetusta paistista lisäkkeenä silputtua, paistettua sipulia, kuutioitua punajuurta, kaprista ja munankeltuainen. Nykyään vastaavaa annosta kutsuttaisiin tartarpihviksi. Joku seurueessa ei kuitenkaan halunnut syödä lihaa raakana ja lähetti annoksen keittiöön paistettavaksi. 

Loppu on historiaa.

                                


Carpaccio
Ruokalaji syntyi vuonna 1950 Harry´s barissa Venetsiassa. Ravintolan kanta-asiakkaisiin kuului kreivitär Amalia Nani Mocenigo, jota lääkäri oli kehoittanut syömään runsaasti raakaa lihaa. Harry´s barin omistaja Giuseppe Cipriani nimesi tarjoamansa annoksen venetsialaisen taidemaalarin Vittore Carpaccion (1460-1525) mukaan, jonka näyttely sattui juuri olemaan Venetsiassa. Carpaccio käytti tauluissaan voimakasta lihanpunaista väriä, josta Cipriano kaiketi sai ideansa ruoan nimeämiselle. Nykyään näkee valitettavan usein ruokalistoilla nimetyn Carpaccioksi ruokalajeja, joissa raaka-aineita on ainoastaan viipaloitu ohueksi, mutta niissä ei esiinny lainkaan punaista väriä.

                                      


Bellini
Proseccosta, valkopersikkapyreestä ja lorauksesta vadelma- tai kirsikkamehua valmistettava juomasekoitus syntyi samaisessa Harry´s barissa ja nimettiin taidemaalari Giovanni Bellinin (1430-1516) kunniaksi. Juoman keksimisajankohtaa ei ole merkitty tarkasti muistiin, mutta ainakin 1940-luvulla sitä on jo ollut tarjolla.

                                   

Itse Harry´s barillakin on kiehtova historia. Giuseppe Cipriani toimi Hotelli Europassa Venetsiassa baarimestarina ja ahkerana asiakkaanaan hänellä oli amerikkalainen nuori mies nimeltään Harry Pickering. Jossain vaiheessa Pickeringin käynnit harvenivat ja syykin selvisi. Hänen perheensä oli suivaantunut nuoren miehen vauhdikkaasta elämäntyylistä ja he olivat lopettaneet rahalähetyksensä Eurooppaan. Giuseppe Cipriani sääli nuorta miestä ja lainasi hänelle rahaa, jotta tämä pääsisi Amerikkaan. Kului pari vuotta ja kaikkien hämmästykseksi Harry palasi takaisin Venetsiaan. Hän maksoi velkansa korkojen kera ja Giuseppe ja Harry perustivat yhdessä pienen baarin, jonka he nimesivät Harry´s bariksi.

Maukasta viikon alkua!
Jouko